Tiiminjäsen Arto Lehtosen raportti 26.8. maailman nopeimman moottoripyörän kisamatkasta Bonnevillen suola-aavikolla Yhdysvalloissa.
Haasteita Bonnevillessä
Ensimmäinen ajopäivä alkoi odottavissa merkeissä ja tiimin pitkäaikaiset valmistelut odottivat historiallista ensimmäistä starttia. Tiimi oli tehnyt kaiken sen mitä olimme sopineet tehtäväksi ja ennen ajosuoritusta pyörästä oli tarkistettu, että kaikki on kunnossa.
Saavuimme lähtöalueelle, joka oli jaettu neljään eri osioon ratojen mukaisesti. Valitsimme Mountain 0 -radan ja jonotimme ensimmäisessä pisteessä noin kaksi tuntia, jonka jälkeen kilpailijat siirtyivät 15 pyörän ryhmissä kyseisen radan lähtöalueille. Tässä vaiheessa olimme hyvin toiveikkaita, että historiallinen startti oli lähellä. Yllätyimme suuresti, kun jouduimmekin odottamaan vielä toiset kaksi tuntia – 35 asteen helteessä. Jokainen, joka on harrastanut kilpaurheilua tietää, miltä odottaminen ennen suoritusta tuntuu. Vielä haastavampaa oli kuljettajallamme Jari Määtällä odottaa ne neljä tuntia nahkapuku päällä aavikon auringon paahtaessa. Tämä oli seikka, mihin emme olleet osanneet varautua etukäteen. Vihdoin saimme lähtöluvan ja odotukset olivat suuret. Lähtöalueelta katsottuna kuljettajamme startti oli erinomainen, pyörän edetessä ja hävitessä horisonttiin pystyimme kuulemaan sen äänestä tekniikan toimivan erinomaisesti. Hetken päästä järkytyimme koko tiimi, kun kuulimme järjestäjien radiopuhelimista jotain täysin odottamatonta: kuljettajamme oli kaatunut noin mailin kohdalla. Onneksemme suola-aavikko on alue, jossa ei ole mitään esteitä törmättäväksi. Kuljettaja oli kaaduttuaan liukunut jonkin matkaa, mutta saamamme tiedon mukaan hän oli noussut heti istumaan ja pystyi soittamaan aviovaimolleen hänen olevan kunnossa. Pyörä oli liukunut huomattavasti pidemmän matkaa ja vaurioitunut.
Kuljettajamme Jari Määttä siirrettiin tavan mukaisesti ensihoitoryhmän mukana sairaalaan, jossa todettiin olkapään olevan sijoiltaan. Onni onnettomuudessa oli, että olkapää pystyttiin laittamaan paikoilleen ilman leikkausta. Hänet pidettiin sairaalassa yön yli tarkkailussa, jonka jälkeen hän palasi muun tiimin luokse.
Huoltoryhmä joutui siirtymään Salt Lake Cityyn korjatakseen pyörän. Onneksemme pääsimme monikertaisen maailman ennätysten haltijan Scott Hornerin pajalle korjaamaan vauriot.
Scottilta saimme tarvitsemamme osat sekä uskomattoman paljon neuvoja suolalla ajamiseen. Huoltoryhmä teki töitä koko yön ja onnistui ponnistuksessaan täydellisesti. Sen ansiosta saimme kilpurin uusintakatsastukseen heti tiistaipäivänä ja se läpäisikin katsastuksen uudelleen.
Hämmästykseksemme luokkamme muuttui katsastuksessa luokasta APS luokkaan MPS. Käytännössä se tarkoitti kilpurimme kateluokituksen olevan lähellä vakiomoottoripyörää. Pidimme tiimipalaverin ja sovimme miten jatkossa etenemme. Annoimme kuljettajalle nopeusrajoituksen siihen asti, kun olemme varmoja, että olemme saavuttaneet suolalla sen tason ajon, mitä ennätysyritykseen vaaditaan.
Kuljettajamme Antti Pietilä kävi harjoittelemassa testilähtöjä vapaalla testialueella ja otti tuntumaa suolaan. Sen jälkeen siirryimme Mountain 0 -radalle ja tarkoituksenamme oli ajaa lyhyempi rata maltillisella nopeudella. Odotusaika oli jälleen pitkä ja rata oli sulkeutumassa, kun järjestäjät tarjosivat mahdollisuutta siirtyä International-radalle, joka on 11 mailia pitkä. Siirryimme pitkälle radalle, mutta siitä huolimatta tekemämme suunnitelma nopeusrajoituksesta pidettiin voimassa. Sillä testattiin myös kuljettajamme kykyä maltillisuuteen.
Kuljettajamme onnistui suorituksessaan täydellisesti ajamalla pitkän radan läpi lyhyemmälle radalle tarkoitetulla matalalla nopeudella. Tämä maltti on seikka, jolla voimme edetä eteenpäin. Tällä hetkellä ei ole kysymys siitä, että voisimme käyttää kaikkea pyörän tehoa ja kuljettajan rohkeutta, vaan enemmänkin tarvitaan malttia ja harkintaa sekä lisäoppia suolalla ajamisesta.
Ennätyksen tekeminen ei ole kiinni kilpurimme suorituskyvystä, vaan siitä opimmeko suolalla ajamisen salat. Jatkamme ajoharjoittelua huomenna. Tiimissä on hyvä ja toiveikas tunnelma, koska tiedämme missä nyt olemme ja mikä on tästä eteenpäin vievä seikka: vain ja ainoastaan ajotuntuman saaminen suolalla. Harjoituksia tuntuman ottamiseen jatketaan edelleen. Päivä on ollut erittäin palkitseva ja tarvitsemaamme tietoa on saatu rutkasti.
Tiimin jäsenten esittely
Jaakko Saarela eli JaSa
Nykyisin Valkeakoskella asuva, entinen raahelainen asuu avoliitossa ja on kolmen lapsen isä. Työksi hän tekee ohjelmisto-projektipäällikön työtä. Lisäksi hän toimii yrittäjänä ohjelmisto alalla.
Kohti Bonnevilleä -projektissa JaSan tehtäviin on kuulunut pääosin mekaanikon työt, hän on rakentanut Team Force Majorin moottoripyöriä jo vuosia. Mies omaa erittäin laaja-alaisen tietämyksen kilpapyörän rakentamisesta ja on näin mukana myös monessa muussa osa-alueessa projektin aikana. JaSa on itsekin harrastanut vuodesta 2007 lähtien huippunopeusajoja ja saavuttanut erinomaisia tuloksia Suomessa. Vapaa-aika kuluu siis erityisesti moottoripyöräharrastuksen parissa.
Luonteeltaan 47-vuotias mies on äärimmäisen rauhallinen ja sovittelutaitoinen sekä jämy. Ajoittain tiimissäkin tulee tilanteita jolloin ”JaSa pitää ottaa käyttöön”.
Mika Bergström eli MikaBee
Nopeusennätysmoottoripyörän tarkkuutta vaativien, mekaanisten rakenteiden takana on yleensä Mikan ammattitaito. Raahelainen mies toimii yrittäjänä Raahen SHT:ssä, jonka toimialana ovat sammutin- ja hitsaustarvikkeet.
40-vuotiaan Mikan perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta. Moottoripyörät on aina olleet yhteisenä harrastuksena Bergströmin perheessä eikä muiltakaan nopeilta ajoneuvoilta ole vältytty. Mika itse on ajellut yli kahdenkymmenen vuoden aikana erilaisilla pyörillä krosseista Harley-Davidsoneihin. Kilpailutaustaa löytyy myös moottorikelkkaenduron puolelta. Vapaa-aika menee luonnollisesti näiden lajien parissa.
Luonteeltaan Mika on avoin ja energinen sekä asioita eteenpäin potkiva.
Tiimin kuulumisia voi lukea lisää myös tiimin Facebook-sivuilta https://www.facebook.com/Teamforcemajor